PJ:n palsta

 Tervehdys kaikille sukuseuramme jäsenille ja ystäville.

Juhannus alkaa tehdä tuloaan ja samalla seuramme sukutapaamisemme myöskin lähestyy.  Katsellessani tuossa ilmoittautuneiden listaa, huomasin, että ilmoittautuneita alkaa olla jo mukavanlaisesti, mutta mukaan mahtuu toki vielä.  Meillä on odotettavissa ihan mukavaa yhdessäoloa tuttujen ja vähemmän tuttujen kesken. Oli kiva huomata, että ilmoittautuneita on laajalti ympäri Suomen niemen.  Joten, jos vielä mietit osallistumistasi, niin ei muuta kuin ilmoittautumaan heti paikalla, ohjeet löydät näiltä sivuilta. ( Info-osiosta)

Kirjoittelen tätä tarinaani lomapaikallani Savonrannassa, Etelä-Savossa, saunan terassilla kahvia (huom!) hörppien ja linnun viserrystä kuunnellen.  Täytyy sanoa, että kyllä Suomen kesä on parhaimmillaan, josko muutama hyttynen ja paarma tuossa yrittävät kiusata, mutta nekin kuuluvat tähän suveen.

Toivottelen kaikille oikein Hyvää Juhannusta ja kesän jatkoa.  TAVATAAN JOENSUUSSA SUKUJUHLISSA 22.7.-24.7.2016

Savonranta 23.6.2016  Markku Kontturi, sukuseuran puheenjohtaja

 

Puheenjohtajan tervehdys kesällä 2013

 

Puheenjohtajan Joulumuisteloja 2008


Kesätervehdys kaikille Konttureille ja sukuun tulleille!

Pyydän anteeksi saamattomuuttani juttujen kirjoittajana, eläkeläisellä ei aika riitä mihinkään. Joulutervehdys puheenjohtajan palstalla on ollut hiukan liian aikainen tulevaa Joulua ajatellen, Juhannusta kohtihan tässä matkataan hyvää vauhtia. Täällä Varsinaisessa Suomessa, näin olen turkulaisilta oppinut viännöksen Varsinais-Suomesta, saadaan pian avomaan uuden sadon nuoria perunoita, niin kuin äiti Katri nimitti uusia perunoita.
Äitienpäivänä saavutettiin melkein helleraja ja naputellessani tätä tarinaa 15. toukokuuta yöpakkanen oli taas vieraanamme. llomantsin ajoilta muistan, että oli siinä ja siinä saatiinko Vapuksi rysät Riihijokeen haukia pyytämään isä-Villen ja Ansalan Sakun kanssa.

Sukuseuran hallitus päätti helmikuun kokouksessaan ehdottaa vapaamuotoista tapaamista llomantsissa Parppein pirtillä (me kutsuimme kakaroina ollessamme Runolaulajan pirttiä Iskelmälaulajan pirtiksi) Iljan Pruasniekan aikoihin lauantaina 19. heinäkuuta puolen päivän tietämillä. Siispä kaikki ratsnikka-vieraat tervetuloa tarinoimaan Pirtille.

Sukuseuran tapaamisessa viime kesänä oli esillä mahdollinen Raja-Karjalan yhteisretki, se jää tulevalta kesältä toteuttamatta. Joensuulainen armeijakaverini eversti evp Pekka Ripatti järjestää räätälöityjä matkoja asiakkaan toivomusten mukaisesti, joten mikäli intoa riittää jatketaan suunnittelua.

Kontturien sukuseuran pienoisviiri, virallisesti pöytästandaari on saatu valmiiksi 28.07.2007 seuran kokouksen hyväksymässä muodossa. Kiitos tekstiilisuunnittelija Eeva Heinävaaran Jorman tytär Kontturille ansiokkaasta suunnittelu- ja toteutustyöstä. Tarkemmat tiedot viiristä ja sen hankkimisesta ja käyttötarkoituksesta löydät seuramme nettisivuilta.

Toivotan kaikille lukijoille rauhallista kesän aikaa sukuloinnin merkeissä, olkaamme kaikki ylpeitä juuristamme!

Pekka


Pekan syysporinat

On kiitoksen aika

Kiitos teille kaikille, jotka osallistumisellanne teitte Kontturien sukuseuran toisesta varsinaisesta sukukokouksesta onnistuneen Joensuussa 28. heinäkuuta. Meitä oli lapset mukaan lukien parhaimmillaan 74 suvun piiriin kuuluvaa henkilöä kokoontuneena juurilleen. Kiitos teille, että tulitte! Kiitos omasta ja hallituksen muiden jäsenten puolesta saamastamme luottamuksesta.

Kiitos myös luennoitsijavieraillemme professori Jorma Riissaselle ja dosentti Heikki Vesajoelle, jotka ennen kokoustamme kertoivat Itä-Suomen sääolojen kehittymisestä ja vedenpaisumuksista.

Kiitos seuran ensimmäiselle puheenjohtajalle Osmo Kontturille hänen ansiokkaasta Kontturien tietosanomat 1/2007 julkaisustaan, joka valaisee sukumme historiaa ja seuran perustamiseen liittyviä asioita.

Kiitos Eeva Kontturille, joka on suunnitellut kokouksessa valitsemamme sukuviirin. Hallitus muokkaa parhaillaan viirin sääntöjä kokouksen evästysten pohjalta.

Kiitos hallituksen jäsenille, jotka ovat innokkaasti suunnittelemassa seuran toimintaa kokouksessa jäseniltä saamiemme vinkkien perusteella.

Anteeksi ne muutamat töppäykset mitä juhlien järjestelyissä ilmeni, hallitus ottaa opikseen ja lupaan, että samat puutteet eivät toistu kolmen vuoden kuluttua.

Pyydän, että osallistutte aktiivisesti sukuseuramme toimintaan sukukokousten välisenä aikanakin. Kaikki kirjoitukset tapaamisista ja matkoista valokuvineen sekä ehdotukset seuran aktiviteeteiksi ovat tervetulleita kotisivujamme piristämään.

Kiitos teille, jotka olette maksaneet jäsenmaksunne ja nöyrä toivomus muille jäsenille, että maksaisitte sukuseuran kokouksessaan vahvistaman vuotuisen 20 euron vapaaehtoisen jäsenmaksun seuramme rutiiniasioiden hoitumisen takaamiseksi. Houkutelkaa myös omia sukulaisianne, jotka eivät vielä ole jäseniä liittymään sukuseuraamme.

Hyvää väriloistoisen syksyn jatkoa ja aktiivista toimintavuotta 2008 kaikille lukijoille!

 

Kaarinassa lokakuulla 2007

Pekka


Rauhaisaa leivonnaisten tuoksuista

Joulun aikaa ja

kaikkea hyvää vuodelle 2007

                                                                 Pekka

Ohessa pari äiti-Katrilta perimääni reseptiä, joita voitte testata mikäli olette vielä leivonta-aikeissa.

LUCIAN PIPARKAKUT

425 grammaa voita
3 munaa
2…3 tl neilikkaa
2…3 tl kanelia
2…3 tl hienonnettua pomeranssin kuorta
1…2 tl inkivääriä
 400 grammaa siirappia
 250 grammaa sokeria, joka voi olla myös fariinisokeria
2…3tl soodaa
750 grammaa vehnäjauhoja
loraus konjakkia

Siirappi ja mausteet kiehautetaan ja annetaan jäähtyä. Sokeri, munat ja voi vatkataan vaahdoksi ja lisätään siirappiseokseen. Mikäli konjakkia on vielä jäljellä, lorautetaan sitä seokseen reilunlaisesti. Sekoitetaan sooda pieneen määrään jauhoja ja lisätään nämä sekä loput jauhot vähän kerrallaan sekoittaen taikinaan.

Annetaan taikinan muhia jääkaapissa tai muuten viileässä yön yli.

Otetaan taikinasta nyrkin kokoinen lohkare ja kaulitaan se ohueksi levyksi. Otetaan levystä mieleisellä muotilla ”koekakku” ja paistetaan se noin 220 *C lämmössä. Mikäli koekakku leviää liiaksi, lisätään taikinaan jauhoja kunnes koekakku on kelvollinen ja jatketaan leivontaprosessia.

HIIVALEIPÄ

1 litra rasvatonta maitoa (lämmitetään käden lämpöiseksi)
1 pala (50 g) hiivaa (sekoitetaan suolaan)
1…2 rlk suolaa
graham-jauhoja, lisätään seokseen kunnes taikina on puuromaisen löysä ja annetaan käydä noin tunnin ajan pyyhkeen alla.

Alustetaan käsin vehnäjauhoilla, lisätään jauhoja vähän kerrallaan niin paljon, että taikina irtoaa kädestä.

Leivotaan leiviksi tai sämpylöiksi ja annetaan kohota, jonka jälkeen paistetaan ”täydellä lämmöllä”.

Sämpylöistä voi tehdä myös ”kukkosversion” painamalla esimerkiksi juomalasin pohjalla kohonneen sämpylän ”littuskaiseksi” ja täyttämällä syntyneen kuopan perunamuusilla tai riisipuurolla. Paistetut kukkoset voi voidella voisulalla, jotta niihin saadaan ”näköä.”


Stafffan Kontturin sukuseura:

Pekan porinat maaliskuulla 2006

Arvoisat Kontturien sukuseuran jäsenet, sukulaiset ja yhteistyökumppanit!

Kontturien sukuseuran ylimääräinen sukukokous valitsi allekirjoittaneen seuran puheenjohtajaksi kokouksessaan 5.3.2006. Kiitän nöyrimmästi saamastani luottamuksesta.

Samalla osoitan kiitokseni sukuseuran ensimmäiselle puheenjohtajalle Osmo Kontturille hänen arvokkaasta työstään seuramme toiminnan kehittämisessä ja toivon Osmolle kaikkea hyvää tulevaisuudessakin.

Lämpimät kiitokseni myös hallituksen jättäneelle Vesa-Matti Kontturille hänen erinomaisista ansioistaan sukuseuran nettisivujen ja jäsentiedoston ylläpitäjänä. Toivon, että Vesa-Matti jatkaa edelleen näissä tehtävissä, vaikka jäikin pois hallitustyöskentelystä.

Kiitos myöskin kaikille hallituksen jäsenille, jotka ovat omalla panoksellaan vauhdittaneet nuoren seuramme ensi askeleita.

Kuka olen ja mistä tulen?

Olen Pekka Kontturi, kypsissä kymmenissä, reilu kuusikymppinen ”Vero-Villen” lihava poika Ilomantsista, joka on leivän perässä juostuaan asettunut asumaan Kaarinaan Turun kupeeseen. Kävin kouluni Ilomantsissa ja jatkoin opiskelua Helsingissä, jossa valmistuin LVI-insinööriksi –69. Helsingistä muutin Turkuun, jossa puuhastelin reilut 28 vuotta rakennusautomaation parissa. Tätä nykyä vaikutan järjestömaailmassa, toimin Suomen LVI-liiton toiminnanjohtajana Helsingissä. Perheeseeni kuuluu vaimo Salme, joka pyörittää appiukon vuonna –47 perustamaa  kenkäkauppaa Turussa. Meillä ei ole lapsia ei lampaita, asumme kahta kotia ja vietämme viikonloput tiiviisti yhdessä.

Harrastuksiani ovat askareet omakotitalon hoidossa, mieltymys vanhoihin autoihin, järjestömaailmassa toimiminen ja äidin puolelta sukuvikana leipominen.

Meidän kaikkien yhteinen ponnistus on tuleva 2. varsinainen sukukokous Joensuussa kesällä 2007. Järjestelyt ovat hyvässä vauhdissa, kiitos aktiivisesti toimineen hallituksen.

Toivotan kaikille viestini lukijoille hyvää alkaneen kevään jatkoa ja tulevan kesän odottelua!

Odotan innolla yhteydenottojanne joillain alla olevista viestintätavoista!

Pekka

Pekka Kontturi
kotiosoite: Hulkkiontie 42
20780 Kaarina
puh. 02 2433 844, 0400 618 211
työosoite: Suomen LVI-liitto, SuLVI ry
Sitratori 5
00420 HELSINKI
puh. 09 5660 0918, 0400 618 211
sähköposti: pekka.kontturi@sulvi.fi

puheenjohtajan palsta 1/2005,

Hyvät sukulaiset, seuran jäsenet ja suosijat !

Aluksi hieman muisteloja, sitten tapahtunutta sekä lopuksi hieman tulevia suunnitelmia. Joku sana taustastani. Olen nykyään 60:nen vallaton poikamies, erästä julkkista mukaillakseni. Olen lähtöisin Ilomantsin Parppeinvaaran tyveltä, Möhkön tiehaarasta. Tosin käväisin evakossa kesäll’ 1944 Savon puolella Kaavilla ja syntymässä Kuopiossa.  Sen jälkeinen muuttoreittini on ollut 1950 Ilomantsista Turkuun, sieltä 1971 Espoon kautta Humppilaan 1975. Sitten paluu isien maille Joensuuhun kesällä 1978, josta takaisin länsirannikolle, tosin Poriin v. 1997.

Eli aika tyypillinen suurten ikäluokkien edustajan matka työn perässä. Reitille sattui asunnon ja koulun vaihtoo iha riittävässä määrin, perheen perustaminen (yksi vmo ja 3 perillistä) ja jopa seuraavan sukupolven seurantaa. Olen saanut geo-ekologisen koulutuksen ja työskennellyt 4-5:ssä  suomalaisessa  ja 2-3:ssa ulkomaisessa yliopistossa, joskus peruskoulussa ja lukiossa sekä ajoittain kunnallisella ja jopa yksityisellä sektorilla.  Viimeinen suuri projekti oli eläköityminen runsas vuosi sitten:  takana 66 työsuhettta ja nippu  epäselviä papereita.

Kontturien sukuseuraa suunnittelimme ilomantsilaisen, pitkän linjan ’työväen’ kansanedustaja, serkkuni Pauli Puhakan kanssa jo 1980-luvun alussa. Haaveilimme kesätapahtumista  Kivenlahteen tai Sonkajaan, jossa sukujuuriamme tiesimme olevan. Mutta asiasta tuli kohdalleni totta vasta 29 pnä heinäkuuta 2002, jolloin sain kotisohvalleni illan suussa puhelun Ravintola Elielin yläkerrasta. Taisin epähuomiossa suostua vetämään sukuseuran  perustamiseen tähtäävää toimikuntaa ja antaa lupauksen mahdollisesta seuran puheenjohtajuudesta.

Mutta vuosi siinä vierähti ennen kuin seurasta tuli totta. Syyskuun 20 pnä 2003 kokoontui Helsinkiin sukuseuramme internet-sivuilla esiintyvä edustava joukko, joka sai aikaan Staffan Kontturin jälkeläisten sukuseuran. Toiminta sen jälkeen on ollut vakaan progressiivista: Syksyllä 2004 pidimme seuran ensimmäisen  sääntömääräisen kokouksen ja sukutapaamisen Ilomantsin kunnan Kalevala-Salin arvokkaissa puitteissa muistellen 60 vuotta aikaisemmin tapahtunutta Jatkosodan (1941-44) aselepoa. Lisäksi poikkesimme Kontturien sukujuurilla Putkelanharjulla ja tutustuimme sittemmin edesmenneen seuramme jäsenen Jorma Kontturin johdolla monilla taistelutantereilla, mm. Pelkeljärven kansallispsuistossa, Oinassalmella ja Möhkössä.

Seuran perusfasiliteetit alkavat olla kunnossa, ensimmäiset jäsenmaksut on saatu ohjattua ilomantsilaisen pankin tilille, seura on vastaanottanut pieniä lahjoituksia, sukuviiri ja internet-sivut ovat suunnitteilla. Erityisen hyvällä tolalla on  sukututkimus, jota on ansiokkaasti vetänyt, seuramme todellinen puuhamies Vesa-Matti Kontturi Rymättylästä, tuosta Naantalin takaisesta saaresta. Seuraava suuri ponnistus tulee olemaan 2. virallinen sukukokous, joka sääntömääräisesti toteutettuna tulisi eteen v. 2007. Paikka on vielä avoin: uumoiluja on sekä pääkaupunkiseudusta ja Pohjois-Karjalasta. Jo sitäkin ennen voidaan kokoontua, jos vaan voimavaroja ja aktiviteettia löytyy.

Lopuksi toivotan kaikille viestin vastaanottajille hyvää loppuvuotta (2005) ja menestyksellistä uutta vuotta, sekä toivon kaikkien vievän tietoa seurastamme yhä laajeneville joukoille,

Osmo Kontturi